Ihmisen tehtävä maailmankaikkeudessa osa 1: Humanistisen ajan tehtävät


Hei ystävä, ja terveisiä Arizonasta!

Tahdon tänään jakaa sinulle ajatuksiani ihmiskunnan tehtävistä maailmankaikkeudessa ja siitä, että nuo tehtävät voivat tuoda arkeen syvyyttä ja merkitystä. Voi jopa olla, että tulet fiilistelleeksi jotakin, jonka olet pitkään ottanut annettuna.

Esitän näkökulman, jonka mukaan sekulaarissa yhteiskunnassa ihmistä ja itse ihmiselämää suurempi tarkoitus on helposti saatavilla eikä se edellytä mitään yliluonnollista. Eräs humanistisen aikakauden ongelmia nimittäin on se, että kaikesta hyvinvoinnista huolimatta ihmiset kokevat elämänsä merkityksettömäksi. 

Ihmisen kehitys on ihmisen sivilisaatioiden kehitystä, ja tällä kehityksellä voi olla ennen näkemättömiä seurauksia ei ainostaan ihmiselle itselleen vaan kenties ajan saatossa maailmankaikkeuden muillekin tietoisille olennoille. 

Ihmiskunnalla on tehtävä maailmankaikkeudessa, ja se liittyy siihen, mistä maapallon luonnossa tuntuu olevan kenties pohjimmiltaan kyse: Ihmisen kohdalla evoluutio johtaa teknologiaan. Kun ymmärrämme tehtävämme maailmankaikkeudessa, se tuo erityisesti länsimaissa uskontojen jälkeen menetetyn tarkoituksen tunteen takaisin. 

Humanistisella ja tieteellisellä aikakaudella arkisille teoille syntyy merkitys, kun ymmärrämme, mitä oikein olemme saaneet aikaan ja ennen kaikkea mikä meille on mahdollista. 

Tämä on hyvin lohdullinen ajatus, mutta se tuo mukanaan myös vaatimuksia sitoutua siihen tehtävään, joka meillä on mahdollista itsellemme asettaa. 

Ihmiskunnan tehtävä maailmankaikkeudessa liittyy sekä ihmiseen itseensä että siihen, mitä voimme luoda ja jättää jälkeemme kenties senkin jälkeen, kun ihmistä ei enää ole olemassa. Puran ihmiskunnan tehtävän kolmeksi päämääräksi, joiden pitäisi ohjata kaikkia päätöksiämme.

Humanistisen ajan ihmiskunnan tärkeimmät päämäärät ovat: 
1. selviytyminen, 
2. hyvinvoinnin maksimoiminen, ja 
3. tietomäärän kasvattaminen. 

Tässä kirjoituksessa esittelen nämä päämäärät ja tulevissa teksteissäni pureudun päämääriin tarkemmin. 


1. Selviytyminen

Ihmisen ensimmäinen tehtävä on varmistaa ihmislajin selviytyminen ja arvokkaiden sivlisaatioperinteiden jatkuvuus. Sivilisaatiot eivät ole tärkeitä itsessään, vaan tärkeää on se, että niiden tieto ja moraaliset innovaatiot siirtyvät uusiin sivilisaatioihin. Kysymys on siis yli sukupolvien tapahtuvasta kehityksestä, jonka tarkoitus on eri aikakausien halki varmistaa ihmiskunnan jatkuva moraalin kehitys ja tiedon kasvattaminen.

Sivlisaatiot tulevat ja menevät ajan saatossa, mutta tärkeintä on varmistaa se, että koko ihmiskunta ei tuhoudu, sillä muutoin emme voi toteuttaa tehtäväämme hyvinvoinnin maksimoimisessa ja tiedon kasvattamisessa. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös ihmiselle elinkelpoisen ympäristön hyvinvoinnista huolehtimista huomattavasti nykyistä paremmin.

Tieteellisen vallankumouksen alettua 1500-luvulla ihminen saattoi keksintöjensä ja uusien ideologioidensa turvin alkaa toteuttaa myös kahta seuraavaa tehtäväänsä. 

2. Hyvinvoinnin maksimoiminen

Ihmisellä on velvoite moraalin ja moraalisten innovaatioiden toteuttamiseen, jotta ihmisten hyvinvointi voidaan maksimoida. Moraalisessa keskustelussa vallitsee hämmennys, jossa asiat pyritään näkemään mustavalkoisesti joko hyvänä tai pahana. On järkevämpää määritellä moraali käytännöllisempään muotoon, jotta meillä on parempi mahdollisuus maksimoida hyvinvointia.
Moraali: Mikä on eniten hyvinvointia synnyttävä tapa elää ja toimia? 
Moraalin käsitys on siten hyvin yksinkertainen, arkinen ja helposti lähestyttävä asia. Voimme aina pohtia, mikä on eniten hyvinvointia synnyttävä tapa elää. Joissakin tilanteissa se on työnteko, toisessa se voi olla nukkuminen tai yksinkertaisesti elämästä nauttiminen.

Elämästä nauttiminen voi tuntua merkityksettömältä ihmiskunnan kannalta, mutta kyse on itse asiassa hyvin tärkeästä asiasta. On hyvin kaunista koko luomakuntaa ajatellen, kun tietoinen olento fiilistelee sitä, että on olemassa. Asioiden huoleton ja rento fiilistely on itseisarvoisesti hyvä asia. Kun on hyvä olla, se on osoitus siitä, että hyvinvointi on saatavilla ja siitä nautitaan. Siksi kaikenlaista fiilistelyä ja iloa tulee arvostaa. Siihen kiteytyy paljon sitä, miksi ylipäätään ponnistelemme minkään eteen.

Kaikki tapahtumat tapahtuvat tietoisten olentojen mielessä. Tietoisuus ja sen muutokset ovat kaiken kokemuksemme näyttämö. Jopa silloinkin, jos uskomme elämän jatkuvan taivaassa kuoleman jälkeen, puhumme tietoisesta kokemuksesta ja sen muutoksesta.

Elämän tarkoitus humanistisena aikakautena on melko ilmeinen. Rakennamme yhteiskuntia, synnytämme ihmissuhteita ja pyrimme luomaan maailmaa siksi, että meidän olisi hyvä olla, että elämä tuntuisi merkitykselliseltä ja hyvältä. Tämä on kaiken moraalisen toiminnan tarkoitus. 

Jos emme maksimoi ihmiskunnan hyvinvointia, olemme epäonnistuneet moraalisessa velvoitteessamme. 

3. Tietomäärän kasvattaminen

Tietomäärän kasvattaminen on ihmiskunnan lopullinen ja tärkein päämäärä, joka onnistuakseen edellyttää päämäärien 1) ja 2) riittävää saavuttamista. Jos ihmistä ei ole olemassa, emme voi kasvattaa tietomääräämme. Toisaalta jos ihmiskunnan hyvinvoinnista ei ole huolehdittu, keskitymme toistemme ja maapallon tuhoamiseen konfliktiemme avulla. Hyvinvoinnin kasvattamisella ja jakamisella on siten ollen paitsi itseisarvo myös avainrooli ihmisen ja arvokkaiden sivilisaatioiden selviytymisen kannalta. 

Tiedon kasvattaminen on tärkeää ihmisen oman selviytymisen kannalta, jotta voimme välttää meitä uhkaavat eksistentiaaliriskit. On myös selvää, että tiedon kasvattamisella on avainrooli ihmisen hyvinvoinnin maksimoimisen kannalta. On selvää, että kaikenlainen teknologia, joka johtaa mahdollisuuteen parantaa ihmisten hyvinvointia, on hyvin arvokasta.

Tieto ja sen sovellukset ovat nostaneet ihmiskunnan kukoistukseen. Tiedon ja sen sovellusten varassa on kaikkien ongelmiemme älykäs ratkaiseminen, sillä kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa oikealla tiedolla. Tietenkin tietyt reunaehdot on pidettävä mielessä. 

Lopulta tietomäärän kasvattaminen on ihmistä itseäänkin suurempi asia ja koskee koko universumia, sillä joko me tai teknologiset luomuksemme todennäköisesti kohtaavat muuta tietoista elämää maailmankaikkeudessa, jos selviydymme riittävän kauan.


Ihmiskunnan tehtävien ymmärtäminen voi antaa syvempää merkitystä myös arkiseen elämään.  Jokainen tekomme joko heikentää ja parantaa ihmiskunnan mahdollisuutta selvitä maailmankaikkeudessa. Jokainen tekomme joko lisää hyvinvointia tai purkaa sitä.

Emme useinkaan ole tekojemme suhteen moraalisessa yksinäisyydessä. Valinnoillamme on lähes aina joitakin seurauksia muillekin ihmisille. Myös tekemättä jättämisellä on vaihtoehtoiskustannus: Mitä hyvää olisi voinut seurata siitä, että olisimme tehneet toisin? 

Emme aina tule arjessamme ajatelleeksi sitä, että tavallinen yhteiskuntaan osallistuminen toteuttaa mitä suurimmassa määrin ihmisen perustehtäviä. Mikä tahansa arvokas työ luo arvoa, joka voidaan konvertoida hyvinvoinniksi tai tietomäärän kasvattamiseksi. 

Näin ollen kaupan kassalla työskentelevä ihminen ei ainoastaan anna isoa osaa elämänsä energiasta ja ajasta työlleen, vaan hän itse asiassa vie ihmiskuntaa kohti sen suurta tulevaisuutta. Vaikka työ tuntuu hyvin arkiselta ja joskus jopa samantekevältä asialta, sillä on kuin onkin osa ihmisen tehtävässä maailmankaikkeudessa. 

Jos ajatus ihmiskunnan suuresta tulevaisuudesta tuntuu liioitellulta ja oudolta, se johtuu vain siitä, että olemme niin tottuneita moderniin yhteiskuntaan. Jos voisimme kokea elämää 1000-luvulla, mikään ihmiskunnan 2000-luvun saavutus ei tuntuisi liian vähäpätöiseltä. Päinvastoin sillä olisi arkiseen hyvinvointiin niin suuri merkitys, että antaisimme kaikkemme saadaksemme elää modernissa ajassa. Ihmiskunnan ongelmien määrä ei ole pienentynyt, vaan ongelmien laatu on pääasiassa parantunut.

Emme helposti tunnista, mitä oikein olemme tekemässä, koska ihmiskunnan matka täyttämään avaruus tapahtuu hitaasti verrattuna yksittäisen ihmisen elinaikaan. Sen vuoksi voi myös olla vaikeaa ymmärtää, että ihmiskunnalla on tehtävä maailmankaikkeudessa. 

Lukijani ovat suurimmaksi osaksi suomalaisia, ja lukijankaan omana elinaikana ei ole koskaan ollut pelkoa nälästä, suuremmin kulkutaudeista tai sodasta. Silti tämä tuntuu arjessa vähäpätöiseltä, koska me olemme niin tottuneita siihen. Se ei kuitenkaan vähennä saavutusten merkitystä. Päinvastoin.

Toivottavasti voit tänään löytää jonkin pienen ja arkisen asian, josta voit kokea ylpeyttä ja kiitollisuutta, koska se on merkki ihmiskunnan noususta. 

Vinkkinä annan puhtaan veden juomisen hanasta. Milloin viimeksi muistit ajatella, miten hyvä asia se on? Jos avaat silmäsi, huomaat että tämmöisiä asioita on kaikkialla. Itse asiassa elämäsi koostuu siitä. Suurimmat ongelmasi todennäköisesti liittyvät niiden ylläpitämiseen tai niiden tavoitteluun.

Heräät aamulla hyvästä sängystä. Juot kaukomailta tuotua kahvia. Käyt ehkä suihkussa, jossa juoksee puhdas ja makea vesi. Luot kollektiivista arvoa työlläsi. Ostat palkallasi ruokaa, jossa suurin huolesi ei ole kalorivaje vaan se, että ruokasi on laadukasta. Harmittelet ehkä kassajonossa, että kaikki muutkin saavat tämän arvon ja ovat yhtä aikaa kaupassa. Syöt ilallista. Kenties urheilet tai katsot puolet elokuvasta, jonka tekemiseen jossain päin maailmaa on käytetty kymmeniä miljoonia, mutta sinä et maksa siitä juuri mitään. Illalla kännykän uutisissa vilahtaa artikkeli siitä, että on löydetty uusi eksoplaneetta. 

Se kaikki tuntuu niin tavalliselta, paitsi jos hetkeksi ymmärrämme, mistä arkemme oikein koostuu. Me olemme matkalla maksimoimaan hyvinvointia ja levittäytymään uusille planeetoille!

Elämästä ei ole pakko nauttia, mutta siitä saa nauttia. Joskus se on olosuhteiden armoilla, mutta useimmiten meidän tarvitsee vain pysähtyä hetkeksi, vetää pari kertaa syvään henkeä ja keskittyä siihen, mikä on hyvin ja oikein. Se, mikä on väärin, on aina saatavilla, ja niin on myös se, mikä on oikein.

Toivottavasti päivääsi on tänään mahtunut hyviä hetkiä. Ajattele myös muita ihmisiä ja mikä heidän elämässään on oikein ja mitä voit heille pyyteettömästi antaa. Joskus pelkkä kiitos ja hymy lämmittää toisen ihmisen mieltä. Se lisää myös omaa hyvinvointiasi.

Valoa ja arjen ihmetystä päivääsi toivottaen,

Jaakko