Blogin uusi suunta: Kolmekymppisen äijän ääneen ajattelua


Hei ystävä, 

Olen päättänyt antaa blogilleni uuden suunnan. Teen kirjoituksistani henkilökohtaisempia, ja avaan enemmän ajatuksiani ja elämääni kuin aikaisemmissa kirjoituksissani. 

Elämässäni on ollut viime vuosina hyvä jakso. Olen muuttanut joistakin asioista mieltäni, ja moniin asioihin olen saanut uusia näkökulmia. Olen alkanut ajatella koko joukkoa uusia aihepiirejä, joista olen saanut käydä hyvin mielenkiintoisia keskusteluja asiansa osaavien ja älykkäiden ihmisten kanssa. Koen että näiden keskustelujen pohjalta minulla on jotakin jaettavaa, joka toivottavasti on hyödyllistä myös lukijoilleni. 

Avaan kiinnostuneille sitä, millaisia asioita vaillinainen kolmekymppinen äijä stadissa pohtii finanssialan työnsä lomassa ja sen ulkopuolella. Kuten kaikki muutkin ihmiset, minäkin olen varustettu joillakin vahvuuksilla ja koko liudalla heikkouksia, ja ajattelin antaa sen näkyä kirjoituksissani. 

Mitä sanottavaa kolmekymppisenä kundilla sitten voisi olla? 

Olen viimeisten vuosien aikana seikkaillut useissa maissa ja rakentanut kansainvälistä kiinteistösijoitusbisnestä Yhdysvalloissa. Olen löytänyt filosofiaan käytännöllisiä käyttötarkoituksia, opetellut hyveiden kautta elämistä ja oppinut nauttimaan elämästä uudella tavalla. Olen pohtinut kuolemaa, ja erityisesti suhdettani kuolleeseen äitiini. 

Olen saanut anteeksi, antanut anteeksi ja alkanut oivaltaa armon käsitystä. Olen saanut rakastaa ja saanut rakkautta erilaisissa muodoissaan. Olen löytänyt tien tutustua sisälläni elävään muukalaiseen ja todennut, että tässä kaikessa pohdinnassa voisi olla jotakin muillekin jaettavaa. 

Näiden keskeltä olen löytänyt itseni kirjoittamasta päiväkirjaa Uruguayn rannoilla, katsomassa Linnunrataa Mongolian kukkuloilla, meditoimasta Thaimaassa, kuuntelemasta tiedeseminaaria Lontoossa ja ampumasta kotitekoisella tykillä Amerikan keskilännessä.


Julkaisen sarjan kirjoituksia, joissa pohdin ihmisen tehtävää maailmankaikkeudessa, ihmiskunnan hyvinvoinnin maksimoimista sekä tieteen ja filosofian merkitystä ihmiskunnan selviämisen ehtoina.

Toiveeni on, että kirjoitukseni kirvoittaisivat lukijani havahtumaan elämänsä ihmeeseen ja ottamaan enemmän tosissaan sen hyvinvoinnin, joka meille on mahdollista.

Luvassa on siis matkakertomuksia ja stadilaisen valefilosofin ajatuksia. Valefilosofi ei siis ole oikea filosofi vaan vähän niin kuin valelääkäri. Sellainen joka esittää olevansa ammattilainen mutta onkin maallikko. Mitä tulee filosofiaan, sellainen juuri olen. 

Kiitos että tulit lukemaan blogiani pitkästä aikaa. Jos olet uusi tuttavuus, tervetuloa. Julkaisen pian uusia ajatuksiani muutaman kirjoituksen muodossa.

Voi hyvin,
Jaakko