Ihmiskunnan seuraava harppaus: keinoäly, robotiikka ja moraaliset innovaatiot

Eräänä päivänä keinoälyn (AI) luominen on ihmiskunnan ylivoimaisesti suurin saavutus. Näyttää yhä todennäköisemmältä, että luomme yli-inhimillisillä kyvyillä varustetun koneen. AI ja robotiikka romuttavat nykyiset yhteiskunnat, vievät ihmiskunnan seuraavaan vaiheeseen, aiheuttavat valtavaa taloudellista epätasapainoa - ja nostavat esiin vaikeita kysymyksiä.

Microsoftin perustaja Bill Gates uskoo monen muun tavoin, että AI on ihmiskunnalle uhka. (BBC News: "Bill Gates insists AI is a threat.") Vastaus AI:n tuomaan uhkaan alkaa valjeta, kun pohdimme ihmistä ja hänen asemaansa yhteiskunnassa.

Yhteiskunta on kuolleiden, elävien ja vielä syntymättömien ihmisten liitto. Ihmisen tehtävä on rakentaa yhteiskuntaa. Se tapahtuu tyypillisesti tuottavan työn kautta. AI ja robotiikka (automaatio) aiheuttavat uudenlaisen läpimurron, jollaista ihmiskunta ei ole ennen nähnyt. Se tuo myös ongelmia, joita ihminen ei ole koskaan ennen joutunut ratkaisemaan. 

Ennen pitkää saavumme aikaan, jolloin AI ja robotiikka luovat valtavasti arvoa ja vivuttavat ihmisten osaamista niin paljon, että lopulta ne tekevät itse enemmän ja paremmin kuin ihminen, täysin automaattisesti. 
Esimerkkinä voimme tarkastella vaikkapa autoilua. Kymmenen vuoden kuluttua tyypillinen robottiauto on todennäköisesti ylivoimainen kuljettaja ihmiseen verrattuna. Robottiauto ei ole koskaan väsynyt, humalassa, ei eksy, ei raivoa liikenteessä eikä tee inhimillisiä virheitä. Sillä on laaja tilannetaju ympäröivästä liikenteestä, ruuhkasta ja navigoinnista. Kun tilaamme taksin, luoksemme saapuu itse itseään ajava auto. Jos ostamme itse auton, sana ”automaatti” ei enää viittaa vaihteistoon vaan siihen, tarvitseeko ja voiko autoa ylipäänsä ajaa ihminen.

Robotiikka on pidemmällä kuin moni uskookaan. On jo olemassa pehmeä robotti, joka matkii ihmisen lihaksia; 3D-printattu pehmeä robotti, jossa ei ole elektroniikkaa ja jonka on tehnyt toinen robotti; hyönteisen näköinen robotti, joka osaa toimia yksin ja oppia itsenäisesti ympäristöstään ja toimia muiden kaltaistensa kanssa yhteistyössä.

Tässä yhteydessä puhun AI:sta keinoälynä, joka kykenee älykkääksi laskettaviin toimintoihin ja kykenee kehittämään itsestään jatkuvasti kehittyneempiä versioita eksponentiaalisella tahdilla siten, että se on ajan kuluessa monin verroin älykkäämpi kuin yksikään ihmisistä koostuva ryhmä. Kehityksen myötä AI:n kyvystä käsitellä tietoa tulee ylivoimainen. Meidän tarvitsee enää kehittää parempia tietokoneita, että näin tapahtuu.

Miksi tiedon käsittely on avainasemassa yhteiskunnallisen murroksen tuloon? Miksi se voisi uhata ihmisen olemassaoloa lajina?

Pohditaan ensin, mitä tieto oikein on. Tiedolla on valtava arvo ihmiselle. Tieto vähentää epävarmuutta. Kuvittele tilannetta, että heräät silmät kiinni etkä tiedä missä olet. Heti, kun avaat silmät, tieto auttaa nopeasti ymmärtämään tilanteen. Tieto on siis sitä, että vaikka asiat voisivat olla monella eri tavalla, ne ovat juuri jollakin tietyllä tavalla. Kaksi plus kaksi on nimenomaan neljä, eikä se ole koskaan yksitoista.

Tiedon luominen on vaikeaa, mutta tiedon käyttäminen on enemmän tai vähemmän automaattista. Sillä hetkellä, kun joku keksi vaatteet, niitä alettiin yleisesti käyttää, eikä tätä teknologiaa tarvinnut jokaisen sukupolven keksiä uudestaan. Samoin kun vesihana oli keksitty, sen käyttämisestä tuli automaattista. Ei tarvitse edes tietää kunnolla, kuinka teknologia toimii, jotta sitä osaa käyttää. 

Tiedolla on ollut ratkaiseva merkitys ihmisen kehityksen kannalta, ja ihminen on koko olemassaolonsa ajan kasvattanut kiihtyvällä tahdilla tietomääräänsä. Ihmisen ylivoima maapallolla perustuu ylivoimaiseen tietoon ja sen soveltamiseen.
Tulevaisuuden AI kykenee kasvattamaan tietomäärää paljon ihmistä nopeammin, robotiikka puolestaan kykenee tiedon ylivoimaiseen soveltamiseen fyysisessä maailmassa. Näin ajateltuna ongelman luonne alkaa paljastua.

Arvostettu yrittäjä, sijoittaja ja keksijä Elon Musk on hiljattain esittänyt, että tulevaisuudessa valtio maksaa ihmisen palkan perustulon muodossa. (CNBC News "Elon Musk: Robots will take your jobs, government will have to pay your wage")

Miksi näin olisi? 

Syy on ilmeinen, kun otamme huomioon AI:n luonteen: Sen synnyttämä tietomäärä kasvaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Se, jolla ensimmäisenä on AI, saa ratkaisevan etumatkan muihin nähden, joka kasvaa entisestään ajan kuluessa. Näin ollen kyseessä on tilanne, jossa teknologiakilpailun voittaja vie lopulta koko potin. Se, jolla ensimmäisenä on AI, innovoi muut periferiaan.

Se, jolla on ylivoimainen robotiikka, kykenee automatisoimaan ja soveltamaan uuden tiedon käyttöä tavalla, joka ylittää ihmisen kyvyn, vaikka käytössä olisi minkälaisia työkaluja. Eksponentiaalisesti kasvavan tietomäärän ja kehittyneen robotiikan vuoksi teknologinen etumatka on niin ratkaiseva, että sitä on käytännössä mahdoton saada kiinni. 

Kuvittele tilanne, jossa yhdellä valtiolla on ylivoimainen AI ja robotiikka. Globaalissa taloudessa muut maat joutuvat kilpailemaan yhä laskevin yksikkökustannuksin yhä vaikeammaksi käyvää kilpailijaa vastaan, joka synnyttää toistuvasti ylivoimaisia innovaatioita ja kehittyneempää automaatiota. Vaikutus on valtavan deflatorinen, sillä automaatio painaa työvoimakustannukset ennätyksellisen alas. Tämä tuskin on hyvä uutinen talousalueille, jotka ovat voimakkaasti velkarahalla vivutettuja - ellei kehittynyt AI ole juuri ensimmäisenä heillä. 

Oma kysymyksensä on sekin, kuinka AI ja robotiikka mullistavat sodankäynnin. Mielikuvituksemme ei yksinkertaisesti riitä siihen, mikä sodankäynnissä on mahdollista AI:n ja robottien avulla. Vaikka sota ihmisten ja koneiden välillä jäisi laajemmalti tapahtumatta, se on silti subjektiivisesti totta kansalle, joka sotii luonnonresursseistaan ja alueistaan kehittyneemmän valtion terminaattoreita vastaan.

On lisäksi esitetty hyvin argumentoituja huolia, että AI kilpailisi tulevaisuudessa ihmisen kanssa samoista luonnonresursseista tai että sen intressit ovat joka tapauksessa ristiriidassa ihmisen intressien kanssa. Vähintäänkin AI saattaa tehdä itsenäisiä rikoksia, joiden hyötyjinä on se itse. 

AI:n ja robotiikan tuloa ei voi estää, vaikka niin tahtoisimmekin. On täysin selvää, että ihmiskunnan tiedon määrä kasvaa joka tapauksessa. AI ja robotiikka tulevat vääjäämättä, vaikka kuinka kohtauttaisimme olkiamme sanoen: ”Se aika tuskin on ihan vielä.” Tämä ajattelu sisältää kuitenkin ratkaisevan loogisen virheen. 

Oleellista ei ole se, ovatko AI ja robotiikka keskuudessamme 15 vai 50 vuoden kuluttua. Jos ja kun niin joka tapauksessa on, niiden vaikutukset ovat niin massiiviset, että ei ole lainkaan liian aikaista alkaa pohtia niiden tuomia ongelmia.

AI:n tuomia ongelmia on osattava pohtia tilanteessa, jossa AI on jo kehittynyt hyvin pitkälle. Kun tietotekniikan vaikutuksia ajateltiin 1960-luvulla, ei voitu missään vaiheessa kuvitella, että lähes jokaisen ihmisen taskussa on yli-inhimillisellä laskentateholla varustettu väline nimeltä älypuhelin. Ihmisen taipumus on ajatella liian lyhyesti. AI:n kohdalla on osattava nähdä, mihin teknologia ennen pitkää vie eikä siihen, mikä ensiksi on vastassa. 

AI:n kehittymisen myötä saavumme riittävän ajan kanssa joka tapauksessa maailmaan, jossa on niin paljon automaatiota ja vaurautta, että ei ole enää riittävästi tuottavia asioita ihmisille tehtäväksi. Koneet varastavat työt joka tapauksessa. Jäljelle jäävät vain luovat ja hauskat asiat. 
Ongelma on täysin ilmeinen. On paljon ihmisiä, jotka eivät ole kykeneväisiä olemaan luovia ja siten he eivät kykene ansaitsemaan omaa elantoaan. Ihmiskunta on silloin moraalisten ja kulttuurillisten innovaatioiden äärellä, tahdoimme tai emme. Tarvitsemme suurelle osalle ihmisiä universaalin turvaverkon, joka tulee jatkuvasti paremmaksi sitä mukaa, mitä enemmän AI ja robotiikka luovat vaurautta. 

Fyysisten perustarpeiden tyydyttäminen on vasta ensimmäinen askel suurempien ongelmien ratkaisemiseen. Työllä on ratkaiseva merkitys ihmisen onnellisuudelle, koska se antaa elämälle merkitystä. Työ antaa tunnetta hyödyllisyydestä ja aikaan saamisesta. Kun koneet vievät työt, samalla viedään ihmisten syvästi inhimillinen tarve tarjota mielekkäällä tekemisellä hyvä elintaso perheelle ja lapsille, sillä tuottavaa työtä ei enää ole laajasti tarjolla.

Edessä on siis väistämättä valtava kulttuurinen ja psykologinen murros. Emme voi antaa AI:n ja robotiikan synnyttämän vaurauden kertyä yksinomaan niitä omistavalle taholle. Se johtaisi niin räikeisin tulo- ja varallisuuseroihin, että niitä ei ole koskaan ennen historiassa nähty. Yhteiskunnat eivät missään tapauksessa pysyisi kasassa silloin. 

On tärkeää ymmärtää, että AI ja robotiikka tuovat muutoksen paitsi talouteen myös mitä suurimmassa määrin ihmisten kokemukseen elämän merkityksellisyydestä. Muutos on siis sekä taloudellinen että psykologinen. Kyse ei ole pelkästään taloudesta vaan kokonaisten kansakuntien mielenterveydestä. 

Aikaisemmin uskonnot olivat kansojen opiaatti, mutta nykyään opiaatit ovat ihmisten opiaatti. On selvää, että työikäiset miehet, joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin pelata videopelejä, turhautuvat ja ennen pitkää rikkovat yhteiskuntarauhan väkivaltaisesti.

Kysymys kuuluu: Mitä merkityksellistä tekemistä me keksimme suurelle osalle kansaa, jolla ei ole mielekästä tuottavaa työtä?

Välttääksemme täysimittaisen sodan ja miljardien ihmisten onnettomuuden meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuottaa jonkinlainen uusi moraalinen innovaatio nykyisen protestanttisen työetiikan tilalle. Ennen pitkää on pakko rikkoa linkki tuottavan työn ja selviytymisen välillä. Ei ole liioiteltua sanoa, että edessä on todennäköisesti kulttuurirenessanssi, joka on koko läpimurto tai tragedia.

Epäilen että yhteiskunnat eivät kykene vastaamaan AI:n tuomiin ongelmiin ajoissa. Kun AI ja robotiikka tulevat kuin varkain, muutos on yksinkertaisesti liian nopea ja yllättävä. Syyksi esitän sen, että AI:n eksponentiaalisesti kehittyvä äly ja tieto yllättävät valtaosan fiksuistakin ihmisistä siksi, että he eivät ymmärrä ekspontentiaalisen kasvun luonnetta.

Me pohdimme mitättömiä asioita kuten taksilupia ja toisten verotietoja, kun meidän pitäisi pohtia, kuinka yhteiskunta ottaa seuraavan merkittävän askeleensa. Olemme jumissa paradigmoissamme, kun meidän pitäisi siirtyä eteenpäin lajina.

Yksi vaikeimpia asioita on irrottautua ajan hengestä ja katsoa asioita kaukaa oikein isosta perspektiivistä. On hyödytöntä hirttäytyä ideologioihin, jotka ovat meidät tähän asti tuoneet. On mietittävä: Mikä on eniten hyvinvointia lisäävää ja levittävää toimintaa kussakin tilanteessa? 

Pitäisi olla selvää, että AI ja robotiikka vivuttavat osaamista ja luovat arvoa niin ennen näkemättömällä tavalla, että meidän on välttämätöntä palata perusasioiden äärelle pohtimaan mikä on kaiken arvon luomisen tarkoitus. 

Nähdäkseni ihmisen progressiolla on kolme perimmäistä tarkoitusta: 
1. Elämän jatkuminen ja suolejeminen (selviytyminen)
2. Merkityksellisen tiedon lisääminen (tiede)
3. Hyvinvoinnin lisääminen ja levittäminen (moraali)

Pelkään että yhteiskunnan keskustelu mukamas kiireellisempien asioiden varjossa jää AI:n kehityksestä niin paljon jälkeen, että ihmiskunta ei ole lopultakaan muutokseen valmis. Me emme vielä tiedä, kuinka ratkaisisimme edellä mainitut vääjäämättömät ongelmat. Jotta ihminen hieroisi suolaa haavoihin, todennäköisesti etuoikeutetut joukot riskeeraavat ennemmin oman tuhonsa kuin luopuvat omista eduistaan.
Vaikka perustulo on yksi ratkaisu AI:n ja robotiikan tuomaan ongelmaan, sitä seuraavat kulttuurilliset ja psykologiset ongelmat on hankalampia probleemeja ratkaista. Toimeettomuus aiheuttaa ihmisille ahdistusta, kytköksen menettämistä elämän tarkoitukseen ja tunnetta, että on hukassa. Siinä tilanteessa on tilaa tyrannille, joka lupaa, että hän politiikallaan tarjoaa merkityksen. Kiusaus antaa valta ja vastuu omasta elämästä toisen käsiin olisi syvä helpotus - mutta sen vaara on historian lehdillä hyvin tunnettu. Voi olla, että joudumme vielä keksimään käsityksen valtiostakin uudelleen. 

AI:n ja robotiikan tuloa kannattaa pohtia vakavissaan jo nyt, koska 2030-luku on 15 vuoden kuluttua. Perheidemme pienet lapset ovat siellä nuoria aikuisia. Ja me, niin, kenties osa meistä haaveilee jo eläkkeestä tai huolehtii omasta työmarkkina-arvostaan. Meillä on myös vastuu vanhemmistamme, kun ilta saapuu heidän elämäänsä. 

Meidän on yksinkertaisesti pakko pystyä vastaamaan siihen moraaliseen haasteeseen, jonka AI ja robotiikka meille tuovat. Vaikka synnytämme niiden avulla lääketieteellisiä läpimurtoja, aikanaan viemme ihmisen asumaan vieraille taivaankappaleille ja pystymme hävittämään köyhyyden maailmasta, kuinka vastaamme AI:n tuomiin ongelmiin?

Kuinka huolehdimme siitä, että kaikilla kansanosilla on edellytykset merkitykselliseen elämään? Kuinka jaamme räjähtävän tuottavuuden hedelmät niillekin, jotka eivät AI:n ja robottien innovaatioihin ja töihin koskaan osallistuneet? 

Erittäin suuri kysymys on sekin, pystyykö ihminen lajina selviytymään maailmassa, jossa AI on olemassa. Pessimistissä skenaariossa AI esitetään ihmiskunnan viimeiseksi keksinnöksi. On joka tapauksessa perusteltua pohtia, onko AI ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava riski. Kuuluisa fyysikko Stephen Hawking on sanonut, että keinoäly uhkaa tehdä selvän ihmiskunnasta. (BBC News "Stephen Hawking warns artificial intelligence could end mankind")

Onnellinen elämä on mahdollista niille, joilla on merkityksellinen elämä. Jos tunne merkityksestä ja aikaan saamisesta katoaa, kadotamme helposti kytköksen toisiin ihmisiin ja itseemmekin. Kenties — jos meillä on satumainen tuuri — AI osaa (ja haluaa) aikanaan vastata tähän, mutta on fiksumpaa valmistautua ihmiskunnan seuraavaan vaiheeseen jo etukäteen. 

On kaikki syyt tehdä niin. 

Share this

Related Posts

Latest