Elämään opettelusta: merkityksellinen elämä on onnellinen elämä


Me teemme parhaamme sen teen, että emme ajattelisi kuolemaa. Kuitenkin jossakin piilee se osa meitä, joka tietää, että elämä ei voi jatkua ikuisesti. Jokin osa meistä tietää, että olemme vain yhden lääkärissä käymisen tai yhden puhelinsoiton päässä siitä, että kuolema kylmästi muistuttaa meitä olemassa olostaan.

Elämällä on hampaat, joilla se voi purra milloin huvittaa. Ja kun se sitten puree, me ymmärrämme että olemme haaskanneet kamalasti aikaa, kun elämä vielä oli normaalia. Kyse ei ole edes siitä, mihin käytimme aikaamme ja kuinka paljon pakonomaisesti räpläsimme kännykkää. 

Kyse on siitä, että välitimme vääristä asioista. Alkaa kaduttaa tavalla, jota on vaikea päästä karkuun. Ainakaan niin, että sitä kestäisi.

Me kadumme sitä, mistä me välitimme, kun elämä oli raiteillaan. Me olimme vuodesta toiseen kiinnittyneet pikkumaisiin huoliin, kun kaikki oli hyvin. Kaikki tämä, vaikka oli tietenkin kaiken aikaa täysin selvää, että kylmä herätys on tulossa.

Etkö sinäkin tiedä, että se on tulossa? Etkö tiedäkin, että tulee päivä, jolloin olet vakavasti sairas - tai joku läheisesi ihminen kuolee, ja sinä pohdit elettyä elämääsi ja niitä mitättömiä asioita, jotka veivät huomiosi. 

Turhat huolet sittenkin pienistä asioista. Pelko kaikesta siitä, mitä ei koskaan tapahtunut. Pakkomielteet sellaiseen, joka ei ole lopultakaan merkityksellistä. 

Ja mietit: Mitä minä oikein ajattelin? Mitä minä oikein tein? 

Elämän todellisuus alkaa valjeta. Alkaa käydä selväksi, ainoa tärkeä asia on tämä hetki. Se on vapauttava tieto. Itse asiassa ei ole mitään tärkeämpää ymmärtää omasta mielestään kuin tämä asia, jos tahtoo olla onnellinen. 

Usein olemme täysin epätietoisia siitä, mitä mielemme puuhaa kussakin hetkessä. 

Vapaus alkaa elää nykyhetkessä syntyy siitä, että luodaan rakentava suhde menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Menneisyys on muisto. Se on ajatus, joka nousee tähän hetkeen. Tulevaisuus on asia, joka ei koskaan tule. Sekin on vain ajatus, joka nousee tähän hetkeen. 

Meillä on vain tämä hetki. Nämä ihmiset juuri tässä. Vain nykyhetki. 

Me elämme suurimman osan elämästämme unohtaen sen tosiasian. Me torjumme sen, pakoilemme sitä, hautaamme sen mahdollisimman kauas. Kamalinta vielä on se, että me onnistumme siinä. 

Me onnistumme elämään niin, että emme koskaan kunnolla löydä yhteyttä nykyhetkeen. Emme oikein koskaan löydä täyttymystä, koska jatkuvasti toivomme löytävämme onnen tulevaisuudessa. 

Ja tulevaisuus, jota niin odotamme, ei koskaan tule. On vain tämä hetki. 

Usein kuvittelemme olevamme läsnä tässä hetkessä, mutta liian usein olemme silti salaa varpaillamme ja yritämme aavistaa tulevaa. Mielemme löytää aina ongelmia, joita pitää ratkaista. On mahdollista pysähtyä ja sysätä sivuun ongelmat - jos vaikka vain hetkellisesti - ja vain nauttia siitä, mitä on juuri nyt. 

On vain tämä hetki. Vaikka kuinka pitää suunnitella tulevaa, ennakoida sitä ja loiventaa sen tuomia riskejä, elämä silti tapahtuu vain tässä ja nyt. Elämä sujuu helpommin, kun ei kaiken aikaa hampaat irvessä vastusta jokaista asiaa, joka ei vastannut odotuksia. 

Perusongelma on se, että elämä ei vastaa odotuksiamme, ja osa meistä ei tahdo kestää sitä. Sen vuoksi sitten pakenemme pois nykyhetkestä. Toiset meistä muistelevat sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Toiset kurkottavat aina vain tulevaan. Mitä tahansa, kunhan ei tätä hetkeä. 

Sellainen elämä on järjetöntä. Onneksi niin ei tarvitse olla. Kypsä ihminen ei ylipäätään ota maailmaa loukkauksena, koska missään ei ole annettu sertifikaattia siitä, että se on odotusten ja oman tahtomme kaltainen. 

Onnellisuus alkaa siitä, että tunnustamme, että kaikkein tärkeintä on mieli ja sen sisältö. Tietoisuus on kaikki, mitä meillä on. Kokemuksemme elämästä ja ihmisistä, joita rakastamme, tapahtuu tietoisuudessamme ja sen sisällössä.

Ohitetaan nyt se filosofinen, psykologinen ja neurologinen ongelma, mikä on tietoisuuden alku ja juuri. Katsotaan asiaa käytännöllisesti. Tärkein kysymys elämässämme on aina yksi ja sama: Kuinka voimme elää täyttymyksellistä elämää? Kuinka voimme luoda arvokkaan elämän, joka todella on elämisen arvoinen - kun on itsestään selvää, että se päättyy. 

Merkitys, jonka annamme tapahtumille, määrittää pitkälti kokemuksemme niistä. Tapahtumien merkitykseen voi onneksi itse vaikuttaa. Tahdon kuitenkin mennä vielä käytännöllisempään lähestymistapaan. 

Näyttää olevan mahdollista kokea elämä paljaammin kuin vain tulkitsemalla sitä. On mahdollista kokea elämä ikään kuin alastomana ilman ilmeisiä merkityksiä. Me voimme keskittää huomiomme nykyhetkeen niin huolellisesti, että emme edes yritä tehdä mitään. Mitä ikinä voimme kokea - kehomme, mielemme, ympäröivän maailman - voi ainoastaan tapahtua yhdellä tavalla: meidän mielessämme. 

Mieli on kaikki, mitä meillä on. Se on kaikki, mitä meillä on ikinä ollut. Se on ainoa asia, mitä meillä on tarjota toisille ihmisille, yhteisöille ja koko maailmalle. 

Kaikki tämä tuntuu tietenkin ympäripyöreältä, kun pohdimme uraamme tai kun hakkaamme tehtävälistaltamme töitä pois, mutta se on yhtä kaikki totta. Jos ihminen on jatkuvasti onneton, masentunut ja käyttäytyy huonosti toisia ihmisiä kohtaan, hänen menestyksellään ei ole mitään merkitystä, koska hän ei kykene siitä nauttimaan. 

Me kaikki voimme tehdä listan asioista, joita tahdomme saavuttaa. Onhan paljon asioita, joita todella tahdomme ja voimme muuttaa elämässämme. Sellaisella listalla on vain yhdenlainen päämäärä. Jokainen asia listalla tuntuu lupaavan, että jos me vain saavutamme sen, löydämme riittävän hyvän syyn olla onnellisia juuri tässä hetkessä. 

Me kaikki yritämme löytää polun takaisin tähän hetkeen ja hyvän syyn olla onnellinen tässä ja nyt. Jotkut käyttävät siihen tavoitteita. Toiset päihteitä. 

Suunnitelmat ja listat ovat toki tärkeitä, koska niiden avulla voimme toimia tarkoituksenmukaisemmin kohti arvokkaita päämääriä. Järjissään oleva ihminen kuitenkin ymmärtää laittaa listan hetkeksi sivuun ja itse asiassa paikantaa täyttymyksen tunteen tässä hetkessä. Positiivista mieltä tärkeämpi on hiljainen mieli. 

Me yritämme jatkuvasti löytää polun tähän hetkeen. Yritämme kovasti löytää hyviä syitä olla onnellinen. Jos jatkuvasti märehtii sitä, mitä tuli tehtyä, mitä olisi pitänyt tehdä tai mitä pitää tehdä kohta, huomenna tai ensi viikolla, elämä valuu sormien ohi. Silloin missaa oman elämänsä, epäonnistuu kytkeytymään toisiin ihmisiin.

Silloin ei elä elämäänsä, vaan tulee ajetuksi sen läpi. Ei elä niin kuin elää, koska pitää siitä, vaan elää niin, koska ei tiedä, mitä muuta tehdä. Iltaisin valojen sammuttua hymistään itselleen lohduttavia sanoja: “No, huominen on toisenlainen.” Mutta se ei ole. Ja me tiedämme sen. Huominen on niin kuin tämäkin päivä.

Elämän tarkoitus on melko ilmeinen. Miksi me rakennamme yhteiskuntia? Miksi synnytämme ihmissuhteita? Miksi olemme niin kiimaisia saavuttamaan sitä ja tuota? Me pyrimme luomaan ja korjaamaan maailmaa, jossa mielemme on hyvä olla. 

Tämän vuoksi ihminen, joka ensimmäistä kertaa saa kokea syvän läsnäolon tässä hetkessä, kokee ikään kuin tulevansa kotiin. On tärkeää ymmärtää, että läsnäoleminen ei ole päätösasia. Niin kuin mikä tahansa taito, se vaatii harjoittelua ja herkkyyttä, joka voi aluksi tuntua kovin vieraalta. 

Löytäminen kotiin, kytkeytyminen tähän hetkeen, on mitä suurimmassa määrin sitä, että opettelee vihdoin elämään. 

Share this

Related Posts