Rahalla ei tee mitään, jos rahalla ei tee mitään

Ihmiset karttavat taloudellista riskiä, mutta ottavat valtavia riskejä muilla elämän alueilla. He saattavat ajaa autoa ilman turvavyötä tai pettää puolisoaan. Kun kyse on rahasta, suhde riskiin muuttuukin yhtäkkiä karttavaksi. Mitä koulutetumpi ihminen on, sitä todennäköisemmin hän on riskiä karttava.
Tavallisen pulliaisen taloudellinen asema yhteiskunnassa määrittyy pitkälti sillä, mitä hän pitää järkevänä ja mitä riskipitoisena. Alla on esimerkki kahdesta nuoresta aikuisesta A ja B, joilla on eri käsitykset siitä, mikä on järkevää ja mikä on vaarallista.
Henkilö A                                 Henkilö B
   1. Varma työpaikka                    1. Yhtiön rakentaminen
   2. Iso omistusasunto                  2. Useita sijoitusasuntoja
   3. Rahan säästäminen               3. Rahan sijoittaminen
A:n mielestä on järkevää ja turvallista rakentaa talous sen varaan, että on työpaikka ja omistusasunto. Jos rahaa jää yli, hän säästää sen mielellään tilille. Hän maksaa ensin muut kulut ja sitten vasta itselleen, jos jotakin jää. Säästöjen tarkoitus on yleensä se, että ne kulutetaan myöhemmin. Yrittämistä ja sijoittamista hän pitää riskipitoisena eikä yleensä tiedä kummastakaan asiasta kovin paljoa. Hän rakentaa taloutensa ansiotulojen varaan ja ostaa asunnon, auton ja veneen velaksi. Kulutusluotot ja luottokortit ovat lähes aina punaisella.
B:n mielestä on turvallisempaa rakentaa talous usean tulovirran varaan. Hän ei mielellään makuuta rahaa tilillä, koska inflaatio syö sitä joka vuosi. Hän maksaa ensin itselleen ja sitten muut kulut. Hän ottaa lainaa vain, jos hänellä on yhtiö tai sijoitus, joka maksaa lainan pois. Hän ei usko varmoihin työpaikkoihin 2000-luvulla. Jos toimeentulo perustuu ansiotuloon, pitää tehdä kovasti töitä loppuelämän ajan. Sen vuoksi hän hankkii useita tulovirtoja ansiotulon ja lukuisien sijoitustulojen muodossa. B:n mielestä riski on pidemmän päälle pienempi, kun talouden rakentaa näin.
On selvää, että henkilöllä A ja B on täysin eri maailmankuvat. Molemmat heistä ovat oman maailmankuvansa sokeuttamia eivätkä ymmärrä toisiaan lainkaan. Itse asiassa he eivät edes näe toisia maailmankuvia, koska oma maailma tuntuu aina ainoalta todelliselta.
Viikonloppuisin A leikkaa alennuskuponkeja lehdestä ja kiertää sitten ostamassa eri kaupoista alennuksessa olevat tuotteet. Etenkin vessapaperin tai sokerin alennusmyynnit saavat A:n liikkeelle. Kun tavara on halpaa, sitä ostetaan varastoon niin paljon kuin saadaan. A:lla on olemassa jopa erillinen pakastin sellaisia ruokia varten, joita saa paljon hyvästä alennuksesta. Stockmannin Hulluilta Päiviltä hän ostaa farkkuja -40% alennuksesta.
B:kin shoppailee alennusmyynneissä viikonloppuisin. Hän etsii alennuksessa olevia sijoituksia. Kun omaisuuslaji on halpaa, sitä ostetaan niin paljon kuin saadaan. B:llä on olemassa erillinen säästötili sellaista varten, että löytää hyvän sijoituksen alennuksessa. Kun sijoitusmarkkinoilla on hullut päivät, hän ostaa sijoituksia -40% alennuksesta.
Sekä A että B käyttäytyvät samalla tavalla. He tekevät samoja asioita. Ainoa ero syntyy heidän subjektiivisessa todellisuudessaan eli siinä, mitä kumpikin pitää järkevänä ja mitä riskipitoisena. A etsii alennuksessa olevaa vessapaperia ja B alennuksessa olevia arvopapereita. A:n tavoite on viiden vuoden kuluttua ostaa isompi asunto. B:n tavoite on viiden vuoden kuluttua ostaa seuraava sijoitusasunto. Molemmat ottavat lainaa ostokseensa. A maksaa lainansa itse. B:n lainan maksaa hänen sijoitustensa tulovirta.
20 vuoden kuluttua A:n ja B:n taloudelliset asemat ovat hyvin erilaiset. Molemmat ovat olleet kovia tekemään töitä. Heidän käsityksensä rahasta ja riskistä on vaikuttanut heidän valintoihinsa. Nämä käsitykset rahasta ja riskistä ovat synnyttäneet valtavat erot ajan myötä.
Pointti ei ole se, kuka on oikeassa tai väärässä. Pointti on se, että on erilaisia maailmankuvia. Tavallisen pulliaisen taloudellinen asema yhteiskunnassa määrittyy pitkälti sillä, mitä hän pitää järkevänä ja mitä riskipitoisena. Riskiin taas vaikuttaa se, mitä ihminen harjoittelee. Autolla ajaminen on vaarallista, jos ei ole ajokorttia ja kokemusta. Samoin sijoittaminen on vaarallista, jos sitä ei opettele eikä ole kokemusta.
Rahataidot ovat elämäntaitoja, joista jokaisen olisi hyvä tietää perusasiat. Sen jälkeen kukin voi tehdä valaistuneempia päätöksiä siitä, mikä itselle on sopivaa. Jos näitä perustaitoja rahasta ei ole, ei synny rahan tuomia vaihtoehtojakaan.

Share this

Related Posts

First